Hirnauskis täältä hiihtolomakiireiden keskeltä! Paitsi tänään
ollaan vapaapäivällä sekä emäntä että ponskit, toisin sanoen itse viihdyn
sängyssä + koneen äärellä ja hevoset paalin ympärillä.. Mutta hyvällä
omallatunnolla – nyt päättyneen ekan sesonkiviikon aikana on tullut kyllä
reilusti liikuntaa ihan kaikille. Päivät ovat seuranneet aika samanlaisina
toisiaan mitä työnteon tahtiin tulee: aamuruokinta, 10 min kahvipaussi,
puolitoista tuntia ennen ekan ryhmän saapumista hevosten haku & laitto,
asiakkaat vastaan ja ratsautuminen, tunnin reissu, mahdollisia hevosten
vaihtoja ja oma lounas, seuraavan ryhmän vastaanotto ja ratsautuminen, 2h lenkki,
purku, ruokinta, toimistohommat, pihaton ja tallituvan siivous, kotiin.. Päiväni
murmelina-efektin estävät kuitenkin vaihtuvat asiakkaat: toinen toistaan
iloisempia lomalaisia ollaan saatu koko viikko palvella ja kelitkin ovat
suosineet!
 |
| Iloisena Hennan tunnin jälkeen |
Ennen sesongin alkua saatiin Önskän kanssa viettää oikea
superviikonloppu erilaisten valmennusten merkeissä ja vieläpä ihan kotitallilla. (Varoitus: loppu blogiteksti onkin sitten pelkkää treenipostausta :-D ) Perjantaina meitä kävi jo toistamiseen opettamassa Henna Kettukangas, jonka
kanssa yhteistyö yksityistuntien merkeissä alkoi jo tammikuussa. Silloin
alettiin pureutua ponin vinouksiin perusharjoituksilla kulmia ratsastamalla ja väistättelyillä
tarkoituksena saada ulkoavut läpi, sekä ympyrätyöskentelyllä. Helmikuun
treenissä jatkettiin väistö-pysähdys-väistö-harjoituksilla edelleen hakien
suoruutta ja ohjastuntumaa. Näitä kotiläksyjä saadaan sitten sesongin jälkeen harjoitella
ja päästään myös seuraavaa sessiota aikatauluttamaan. Henna on kokenut opettaja
nimenomaan isohevospuolella, mutta halusin vähän kurkistaa boksin ulkopuolelle
ja onneksi tein niin, sillä se kannatti: toisen lajin parista voi saada paljon
oivalluksia kun uskaltaa vähän itsekin laajentaa näkökulmaa!
 |
| Zen-hetki Sannan tunnilla (kuva Kimmo Rauatmaa) |
Superviikonlopun lauantaina kävi meitä taas auttelemassa
Sanna Mattila-Rautiainen ja koska enää ei niin räikeitä istuntavirheitä
kenestäkään osallistuvasta ratsastajasta löydetty varsinkaan käynnissä päästiin nyt hakemaan istuntaan rentoutta myös töltissä. Önö tuntui pehmeältä,
myös suustaan, ja ratsastuksessa oli paljon iloa mukana! Tuntui ihmeelliseltä
keskittyä kokonaiset kolme päivää vain omaan ratsastukseen ja hevoseen, aivan
kuin lomalla oltaisiin oltu. :-)
Viikonloppu huipentui sunnuntaina Aihkisalon Outin
askellajitunteihin, joihin Önkkiksen kanssa osallistuttiin kahden tunnin
verran. Osa harjoituksista oli varsin teknisiä (avosta volttiin, voltilta
sulkuun, sulusta töltille, tai suoraan avotaivutuksesta tölttiin), mutta
mielestäni suoriuduttiin niistä lopulta varsin hyvin – en tajua miksen ole
aiemmin keksinyt tehdä sulkutaivutuksia tamman kanssa?? Ehkä sitä on jotenkin
ajatellut niin vaikeana, mutta eihän se ole toisaalta avotaivutusta kummempaa.
Ja järkyttävän tehokasta! Toisella tunnilla harjoiteltiin pehmeitä siirtymisiä
käynnistä tölttiin käynti-pysähdys-peruutus-harjoituksen kautta siten, että
peruutuksesta siirtyminen tölttiin tapahtuisi saumattomasti mahdollisimman tiiviin käynnin
seurauksena ponin jännittymättä.
 |
| Outin treeneissä (kuva Ulla Leinonen) |
Tämäkin sujui lopulta muutaman kerran ihan
kivasti, toki peruutuksen suorana pitäminen on meillä luonnollisesti vieläkin
yksi suurimpia haasteita. Outin antama mielikuva ponin ”pohkeilla halaamisesta”
auttoi tässä aika hyvin – ja itse asiassa ratsukon mittasuhteet huomioiden tämä
ei jää edes mielikuvan tasolle, sillä pystyn aivan hyvin halaamaan Önskää
pohkeilla ihan kirjaimellisesti.. :-D Mahtavin anti sunnuntailta oli kuitenkin
oivallus uudesta istunnan tavasta, jolla Önön vatsa- ja selkälihakset saadaan
kuin taikaiskusta käyttöön: istunnan ”keventäminen” ja tuo mainittu pohkeilla
halaaminen auttaa tammaa kantamaan itsensä paremmin ja poni tuntuu kasvavan
suorastaan korkeutta! Murehtiessani tulevia sesonkiviikkoja ja niiden
vaikutusta nyt hyvin alkaneeseen kehitykseen sain Outilta tehtäväksi
asiakasreissuillakin ratsastaa käyntiä _oikein_ – hyvään käyntiin perustuvat
kaikki muutkin askellajit, ja käynnin ratsastamista tunnetusti laiminlyödään.
Niinpä tätä ollaankin nyt tehty ihan joka reissulla aina kun mahdollista ja Önö
on liikkunut pitkiä pätkiä oikein kauniisti pyöreänä pitkin metsäteitä,
jotenkin hyvin polleana löytämästään uudesta liikkumisen tavasta. Joten eiköhän
tässä vielä jonkunlaisessa kuosissa olla viikon 10 jälkeenkin! Siihen asti
aurinkoisia talvilomaviikkoja kaikille, nauttikaa lumesta, pakkasesta ja
hevosistanne, sillä vielä ne helteetkin (ja ötökät..) sieltä tulevat! :-D
 |
| Duunihommeleita (ei pöllömpi "toimisto") :-) (kuva Kimmo Rauatmaa) |
