Vuoden 2017 toisiksi viimeistä iltaa vietetään ja on hyvä aika
katsella taaksepäin ja suunnitella samalla tulevaa. Takana on lyhyen
yrittäjäurani ehkä vaikein vuosi pitkine kelirikkoineen ja muine huolineen.
Lauman uusin tulokas, nuori ja orimainen Timantti on aiheuttanut sekä minulle
että muulle tallin väelle harmaita hiuksia pitkin kesää ja syksyä, Lolun sairastuminen tuli suoranaisena
shokkina josta henkisesti toivun edelleen, ja vielä pisteenä iin päälle
syyslomien aikaan Korkalla todettiin hankosidevamma. Timantti kuitenkin
kehittyy koko ajan hienosti vaellushevosen työtään kohti ja Lolun toipuminenkin
näyttää edelleen hyvältä.
 |
| Timantti opettelee ammattiaan |
Ja vaikka Korkan tulevaisuus onkin vielä täysin auki
en halua näiden ikävien tapahtumien jäävän päällimmäiseksi mieleen tästä
vuodesta, joten nyt onkin syytä kaivella mielen sopukoista niitä asioita,
joista myös tänä vuonna on syytä olla kiitollinen.
1) Asiakkaat, joita ilman ei olisi mitään, ja erityisesti ne
hetket, kun asiakas oivaltaa islanninhevosen herkkyyden ja ihastuu tähän upeaan
hevosrotuun.
2) Oma koti ja aviomieheni järkähtämätön tuki tässä välillä rajussa
työtahdissani.
3) Jokainen kurssi, valmennus tai kilpailu johon olen päässyt
osallistumaan ja jotka ovat antaneet voimia arjen puurtamiseen.
4) Önskä, josta viimeistään tänä vuonna kehkeytyi parempi vetohevonen kuin mitä voisin ikinä toivoa.
 |
| Katse tulevaisuuteen! |
Näihin on siis syytä panostaa myös vuonna 2018: asiakastoiminnan
kehittämiseen ja asiakkaitten kanssa hevosista nauttimiseen, riittävään määrään
kotielämää, hevosharrastamiseen myös työn ulkopuolella sekä suhteen
entisestäänkin lujittamiseen Önön kanssa. Jos ne auttoivat kivikoitten yli tänä
vuonna ne tekevät sen myös seuraavana. Inspiraatiota aion hakea myös vähän
tavoitteellisemmasta treenaamisesta – siihen toivottavasti saan apua
etävalmennusohjelmasta josta lisää myöhemmin, mikäli saan kuvion toteutumaan. ;-)
Ja Önöstä ja treenaamisesta puheenollen: kengityksessä loppuvuodesta
tehtyjen fiksausten jälkeen rouvan ravi on parantunut merkittävästi. Önppä myös
ravaa nyt huomattavan mielellään ja sanoisin, että myös niitä
pieniä pätkiä parempaa tölttiä on nyt saatu useammin kuin ennen, lähinnä
maastossa heti reippaan ravipätkän tai laukkavedon päätteeksi. Eli vieläkään en
aio heittää hanskoja tiskiin töltin viilaamisen suhteen, vaikkakaan edes minä
en ole niin hullu, että kuvittelisin tammasta täysin puhdasta koskaan tekeväni.
Jahka joulu/uuden vuoden sesongin jälkeen ehdin taas kentälle niin täytyy
videoida näitä hetkiä, jotta näen onko tunne totta vai kuvitelmaa – vai
johtuuko se vain uusista, aivan järkyttävän hyvistä
urheilurintsikoistani (Shock Absorber Run), jotka päällä kunnon tärryyttävä
kakstahtikin tuntuu höyhenenpehmeältä.. :-D
Palataas näihin siis alkuvuodesta. Toivotan onnea ja
motivaatiota kaikille teille tulevaan vuoteen, ja olen varma että se tulee
olemaan paljon parempi kuin vuosi 2017! <3
 |
| Tässä ei ole katse tulevaisuudessa vaan missä lie, mutta näitä hetkiä lisää pliis ensi vuonnakin! (kuva Kimmo Rauatmaa) |
