Mitä tapahtuu kun yhdistetään marraskuinen pimeys ja miljoonaa asiaa
samaan aikaan säheltävä talliyrittäjä? No katastroohvihan siinä tapahtuu.
Allekirjoittaneella ei tällä hetkellä paljon muuta olekaan kuin aikaa istua
tietokoneella, muun muassa ratsastaminen ei nimittäin käy laatuun. Näppäränä
tyttönä teloin vasemman reiteni iltatallihommissa päälle viikko sitten kun
konkoilin päin lumilinkoa (kyllä, se on aina ollut siinä missä se oli nytkin)
ja lihasrepeämän kanssa ollaan könytty siitä asti. Sinänsä tapaturman olosuhteet eivät olleet mitenkään poikkeukselliset, harvemmin minulle
mitään hevosten kanssa sattuukaan. Viime kesänä jätin pääni pihaton pesupaikan
oven väliin, tuloksena lievä aivotärähdys.
 |
| Niin. |
Pari kertaa olen nyt kammennut itseni Önön selkään vain
todetakseni 10 minuutin jälkeen että ei, koipi ei ole vastoin lääkärin sanomisia
maagisesti parantunut alle viikossa (arvio oli siis vähintään 4-6 viikkoa), joten
toistaiseksi en ole pystynyt itse reissuja vetämään. Muutamalle retkelle olen
saanut tuuraajan ja tallin tytöt ovat auttaneet kaikessa missä voivat, joten
jos tästä jotakin hyvää on seurannut niin ehkä se, että olen vihdoin oppinut ottamaan
apua vastaan. Huikeita mimmejä mulla on ympärillä! <3 Kenttätunnit sentään
pystyn itse pitämään, ja koska retkien suhteen käsillä on muutenkin vuoden
hiljaisin aika, niin ehkä onni onnettomuudessa että tämä tapahtui nyt eikä
esim. syyslomilla, jouluna tai hiihtolomasesongilla, jolloin jalan lisäksi
olisi kyllä hajonnut myös pää.
 |
| Kotona kisoissa T8, ei siitä sen enempää. |
Mitä Önöön tulee niin hän voi äärimmäisen paksusti ja on rauhallisempi
kuin koskaan. Tammaa ei siis voisi vähempää haitata meikäläisen
ratsastamattomuus – rouvan päivät koostuvat syömisestä, nukkumisesta ja
rapsuteltavana olemisesta, tosin valitettavasti hänet ajoittain raahataan
jonkun toisen toimesta satuloitavaksi ja ratsastukseen. Niin joo, tuossa aiemmin syksyllähän
muuten meille tuntia pitämässä ollut kaverini havaitsi pientä
epäsäännöllisyyttä Önskän takajalkojen askeleessa ja kun otettiin liikkeestä
videota niin totta kyllä, itsekin huomasin pienen eron vtj versus otj, vaikken
selkään ollut sitä tuntenut. Kotona tallikisoissa muutama viikko tuon jälkeen myös
tuomari huomioi saman (ja toim.huom. kyseessä ei siis ollut mikään ontuma, vaan
ns. outous kuten meillä päin sanotaan, eikä siis syytä laittaa meitä ulos
radalta). Mammalla kävi sitten sekä Hevoshieroja että Suuri ja Mahtava Kengitysseppä paikan päällä, ja luojan kiitos klinikkareissua tästä ei tullut,
vaan nämä ammattilaiset auttoivat rakkaan superpalloni jälleen entiselleen. Önöllä siis kaikki hyvin, emännälläkin jo semisti.
Palaillaas taas jahka tästä satulaan koppeudun – luvassa silloin
mm. uutisia isohevosratsastuksen puolelta, sillä meinaan tosissani kiivetä
kirahvin selkään kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen Vuokatin Ratsastuskoulun
Hennan hellässä huomassa (Hopoti-tunnukset on jo hallussa)!! Siihen asti:
ratsastakaa kuin huomista ei olisi, kyl mäkin taas vielä!
 |
| Mikäpä se hätänä, onhan meillä toisemme! <3 |
