Erikoiseläimen paluu

Terveiset lällingistä! Tai siis maastojen kunnon suhteen ei (vielä, ennen jäätymistä) ole mitään valittamista, eli tervetuloa ratsaille vaan, mutta meidän nk. hiekkatarha onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Että välillä ois kiva jos joku päivä ei vaikka sataisi.

Muutoin kaikki on Riekinrannalla melko hyvin mallillaan. Syyslomasesonkia lopetellaan, asiakkaita on onneksi riittänyt ihan mukavasti ja vetohevosen tehtävissä on yllättäen kunnostautunut epätodennäköisin hevonen ikinä eli Timantti. Kesän saikkuilujen jälkeen Timsu siis opettelee ratsuna oloa uudelleen vain minun kanssani, mutta vielä sekin asiakashommiin joku päivä pääsee. Ja Önö ja Töttä voivat hyvin ja paksusti, eikä muidenkaan lihavuuskunto ole alakanttiin. Niinpä laidunkauden loputtua teinkin ratkaisun että nyt ahtaminen seis ja siirsin ihan kaikki säännöstellylle ruokinnalle for good. Timantti on pudottanut ehkä 10 kg (vielä 70 kg jäljellä..) ja muidenkin kanssa projekti ”pötikät bikinikuntoon 2020” on lähtenyt mukavasti käyntiin.

Töttä "auttaa"

Entäs Töttä sitten? No hän on nyt vähän päälle 4 kk ikäinen ja jo varsin itsenäinen pikkuneiti. Tai siis ei nyt enää niin kauhean ”pikku” - vahva ja iso varsa se on, ja toivon todella että kokonsa suhteen tulisikin lopulta isäänsä. Töttis elelee nykyisin pienessä neljän hevosen laumassa äitinsä sekä ”kummisetiensä” Orrin ja Kunkun kanssa. Orri-pomo on opettanut hienosti varsalle mitä tarkoittaa laumahierarkia ja porukan keskinäinen järjestys on varsin selkeä sekä 99% ajasta myös varsin sopuisa. Traileriin lastausharjoitukset meillä jäivät kesän turismisesongin kiireiden vuoksi vähän turhan myöhäiseen eli vasta tälle syksylle, joten se on nyt ensimmäinen asia joka varsan kanssa on osoittautunut hankalaksi. Neitoa ei nimittäin haittaa yhtään että äiti menee koppiin, senkus menee, itse hän jäisi ihan tyytyväisenä hengailemaan ulkopuolelle. 

Lokakuun alku

Ja sitten se kaikista paras asia tällä hetkellä: aloitin vihdoin Önön ratsastuksen. :-) Syyskuun alussa kävin jo kyllä ekaa kertaa selässä mammiksen jälkeen (ihan vain käyntiä pihatossa Tötän esittäessä show-tölttiä ympärillä) ja sen jälkeen olen ratsastanut tarhan vieressä vanhalla laidunpohjalla sekä talutellut/juoksutellut kentällä varsan näköpiirissä. Tänään aloitettiin kuitenkin jo erossaoloharjoitukset ihan kunnolla - ja ilman mitään ongelmia. Ihan turhaan olin siis tätä(kin) stressannut! Varsa viihtyi setämiesten kanssa ja Önö työskenteli hyvällä sykkeellä selkeästi innoissaan tästä vaihtelusta jo pitkään kestäneeseen vauva-arkeen. 

Erikoiseläin tänään

Ja itkuhan se oli tulla silmään ensiaskeleilla - miten se voi olla noin ihana? Tälläinenko se on aina ollut? Ja varmasti on Önö joskus tuntunut paljon paremmaltakin, mutta mikään ei voinut olla tänään hienompaa kuin se puolituntinen siinä kentällä. Hetki on koittanut, minä ja Erikoiseläin yhdessä jälleen. <3