 |
| Hei me lomaillaan! |
Hyvää uutta vuotta jengi! Marraskuussa
viimeksi kirjoittaessani oli meiltä lumet kokonaan hävinneet – nou hätä, nyt
sitä nimittäin on, ja pakkasta vielä enemmän. Uudesta vuodesta alkoi useamman
päivän (huom. onneksi ei viikkokausien) pakkasjakso, jossa lämpötila kiri -18
asteesta lopulta tämän päivän -36 asteeseen, joten hevosten uudenvuoden
rakettihermoloman (1.-2.1.) jälkeen ei olla päästy tekemään a) yhtään b)
mitään. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin
mittari jo alkanut nousemaan, joten huomiselle olisi luvassa jo ihan
normihommia. Önskä tosin aloittaa työnsä ilman asiakasvetovastuuta ihan vain
minun kanssani ensin, sen verran vatipäistä on alkanut olemaan meininki
rouvalla tarhassa ja pihatossa. Suurin osa asiakashevosista on ottanut pakkoloman
kiitoksella vastaan ja ihan puhtaasti syömisen kannalta, paalista kun piti
tilapäisesti poistaa slowfeeding-verkko, koska sen jäätyminen aiheutti hyvin
nopeasti no-eating-ilmiön. Ja ei se issikkakaan noita kelejä ilman heinää
kestä. Myös Önö on viihtynyt vapaata paalia
repimässä oikein hyvin (silloin kun ei ole säpsyillyt pihattohallissa), sillä
seurauksella että rouva on muutamassa päivässä lihonut ehkä sellaiset rapiat 50
kiloa. Myös laumahierarkiassa on tapahtunut loppuvuoden aikana jotain – olen
nimittäin pannut merkille että tammuskaa ei enää kovin usein kukaan paalilta
pois hätyytä. Joskus kyllä, mutta ei tarpeeksi useasti siihen nähden jos Öö
olisi edelleen toisiksi alimpana järjestyksessä. Se on siis noussut siellä,
valitettavasti. En keksi muuta syytä kuin sen, että se on niin söpö ettei sitä
kukaan halua kurmoottaa, vaikeahan minunkin on sille pahasti sanoa. (Toinen syy
voi toki olla Önön vakiintunut paikka ykkösenä töissä ja sen tuoma arvostus
muiden hevosten silmissä, mutta pidetään joo se söpöys, se on suloisempi
selitys.)
 |
| Päästiin kansikuvatytöiksi :-) |
Ennen uutta vuotta ja pakkasten alkua
ehdittiinkin tehdä ihan aktiivisesti jonoduuneja– joulunaika oli KooVeen
asiakastoiminnassa mukavan vilkasta, ja uutuutena tehtiin nyt myös reissujen
päätteeksi pieniä evästarjoiluja tallin pihapiiriin remontoidulla kodalla. Önkkäkin kävi kotaan ulkopuolelta lähemmin
tutustumassa ja totesi että ei tuo tulenloimu ole poka mikhän. Isoja metsäpeuroja
ollaan myös nähty töissä ollessa lähes joka päivä eikä niidenkään tapaamisesta
enää edes syke nouse, vaikka tyyppejä on vilissyt kankailla kymmenittäinkin
(tallin lähipellolla oli muuten eilen sadan yksilön lauma ja siitä olisin kyllä
ihan kiitollinen jos sellaiseen määrään ei koskaan ratsailla törmättäisi). Eli
tuli jees, peurat jees. Valitettavasti edelleen kuitenkin lumen tippuminen
puusta aiheuttaa ratsulleni rytmihäiriöitä, mutta no, hei, tammat on tammoja.
 |
| Kotaan (ja Olgan mehtäsuksisaappaaseen) tutustumassa |
Joka tapauksessa, innolla kevääseen. Vaikka
kovasti odottamamme (tai no minun odottamani, Önpästä en tiedä) Soile Lappalaisen
koulutunnit joulukuun alussa peruuntuivatkin keliongelmien takia en jäänyt sitä
hirveästi suremaan, sillä tämä vuosi on tuova tullessaan monenlaista mahtavaa:
Sanna Mattila-Rautiaisen istuntatunteja, ehkä toki Soileakin jos järjestyisi
uudestaan, ja tietenkin Outi Aihkisalon askellajiopetusta, joita jo kaksi
päivää tälle kevätkaudelle on sovittukin. Oulussa päin tapahtuu jänniä mitä
tulee pohjoisen alueen issikkaporukoiden järjestäytymiseen ja kisojakin on
luvassa. Tällä omalla harrastamisella jaksaa sitten puurtaa sitä tärkeintä eli
perustyötä tallin pyörityksen merkeissä, toki setti on sikäli sekava, että
siinä kun moni haluaa työn ja harrastusten pysyvän erillään niin usein meillä
hevosalan yrittäjillä ne nivoutuvat saumattomasti yhteen.. Sormet, liikavarpaat
ja kaviot ristiin että tämän vuoden superpakkaset olisivatkin nyt tässä – kohti
aurinkoisia helmikuun hankia ihmiset, ja tölttiä, tölttiä!
 |
| Ihanaa uutta vuotta kaikille! |
