No niin, oivallusten kevät on avattu. Mitä
opin tällä viikolla: 1) Önöllä on kilpailuvietti paljon enemmän pinnassa kuin
meidän muilla hevosilla. 2) Mun pitää oppia istumaan satulassa niin etten tuhoa
kroppaani totaalisesti.
Aloitetaan kohdasta 1. Sattuipa eräänä
päivänä, että käytiin Ulpun hevosen PikkuGeen uuden vuokraajan seurana maastossa
tunnin lenkki. Kyseessä on kokenut isohevosratsastaja, jolle kuitenkin
islanninhevonen askellajeineen on vielä uusi tuttavuus, ja niinpä loppupuolella
reissua lähdinkin Möttösen kanssa Geen rinnalle tarkoituksenani opastaa
ratsastajaa töltissä siitä ihan lähietäisyydeltä. Kooveen asiakashevoset eivät
koskaan kulje maastossa muutoin kuin jonossa, mutta molemmat veturit (Önö &
Pelle) olen rinnakkain kulkemiseen totuttanut – satunnaisesti saatan retkillä
siis käydä jonon rinnalla silloin jos mukana on kakkosohjaaja jonka voin
keulille jättää. No te varmaan arvaattekin miten tässä kävi. Beep beep ja rouva
maantiekiitäjä päätti sekunnin sadasosassa että hänhän muuten voittaa tämän
kisan. (Ja voittikin.) Tamma siis lähti
kuin hauki rannasta töltin kautta laukkaan ja siitä passiin, ja ketään muuta en
voi tästä syyttää kuin itseäni. Tilannehan oli sikäli eri kuin mitä töissä,
että normaalisti meillä on kokonainen jono vierellä eikä vain yksi hevonen ja
lisäksi olisin voinut olla muutenkin enemmän kuulolla Önkän mielentilan suhteen
– totta kai se jo siinä loppuvaiheessa lenkkiä kävi ”aavistuksen” kuumana. Loppu
hyvin kaikki hyvin eli pysähtyihän se piru sitten lopulta, mutta jösses mikä
hävetys. Muistanpahan seuraavalla kerralla. |
| Nää o hyvät, männää näillä |
Juu ja sitten kohta kaksi. Eilen käväisi fysio-/ratsastusterapeutti
Sanna Mattila-Rautiainen tallilla pitämässä meille istuntaan keskittyvän session.
Uskomatonta miten paljon ammatti-ihminen näkee ja saa aikaan jo yhdessä
tunnissa. Sannan opetukseen osallistuminen on ollut to-do-listalla jo syksystä
asti, josta alkaen omat selkäongelmani ovat koko ajan pahentuneet ja eilen
kipujen syntymekanismiin tuli jo hyvinkin selvyyttä. Jäsenkorjaajalla ollaan aiemmin
paikannettu kivun aiheuttajaksi SI-nivelen ongelmat, nyt löytyi niiden
ongelmien aiheuttaja, nimittäin jalan virheellinen asento/väärä pohkeen paikka.
Eli mun pohje ainakin Önöllä ja ainakin tölttiä ratsastaessa ajautuu liian
taakse ilman että kuitenkaan kippaan satulassa eteenpäin ja tämä kiristää
pakaralihakset, mikä puolestaan aiheuttaa tajutonta painetta alaselän alueelle.
Jalat pitäisi siis saada pidettyä rentona omalla paikallaan, kohti maata, jotta
selkä pysyisi rennompana ja pyöreämpänä ja istunnan palikat tornissa muutenkin
oikeaoppisesti päällekkäin. Jep helpommin sanottu kuin tehty kun väärä asento
on jo automatisoitunut, mutta helpotus on kuitenkin suuri kun nyt ainakin
näyttää siltä, että asialle on tehtävissä jotain. Myös hevosen kropan ongelmiin
pureuduttiin tunnilla ja heti aluksi Sanna kiinnitti huomion Önskän suun
kireyteen. Tutkiessaan lähietäisyydeltä tammaa näki hän heti että sillä
hetkellä käytössä oleva kuolain ei ole tälle hevoselle lainkaan sopiva, vaan suorastaan
painaa kieltä! Olen ollut tietoinen että Önöllä on poikkeuksellisen ahdas suu,
mutta en ole pitänyt kahden käytössä olevan kuolaimen välistä eroa niin
suurena, että olisin tajunnut toisen olevan todellakin niin huono! Mentiin
siinä sitten hetki aivan kuolaimetta (ohjat kiinni turpahihnan renkaissa) ja
sen jälkeen vaihdettiin toisiin suitsiin joissa nuo toiset kuolaimet olivat, ja
niiden Sanna totesikin olevan paljon paremmat tammulille. Näillä mennään nyt
jatkossa ja toisilla kolmipaloilla heitetään vesilintua. Aluksi tuntui pahalta
että olin käyttänyt huonoja kuolaimia, mutta toisaalta kun mitään suurempaa
tuhoa ei ole vielä onneksi tapahtunut niin ehkä pitää vain olla itselleen
armollinen ja iloita siitä että apua etsittiin ja sitä myös löydettiin. Lisäksi
kotiläksyiksi saatiin hyvä harjoitus lapojen nostatteluun, kutsutaan sitä nyt
vaikka hiipimiseksi käynnissä, joten nyt kun asiakastoiminnassa ei tammikuussa
ole taas mitään järjetöntä sutinaa luvassa, niin tässäpä meille useampikin
pähkinä purtavaksi tulevilla viikoilla!
Ei muuta kuin mukavaa tammikuuta ja muistakaa
ratsastaa, palataan taas!
