 |
| Kesäinen toimisto! |
Oho. Kesäpä se kupsahti jo elokuun puolelle ja hiljaista on blogin
kanssa ollut. Ei kyllä hiljaista muuten, vaikkakin kiireisin turismisesonki
alkaa nyt olla takanapäin. Ja ollaan me tytöt metsäreissua puksutettu,
huhhahhei. Niinkin paljon, että olen tullut siihen tulokseen (ja en olisi ikinä
uskonut sanovani näin) ettei askellajisatula ehkä sittenkään ole paras
mahdollinen työväline näillä maastotuntimäärillä, niin kiva kapistus kuin se
(kentällä) onkin. Niinpä se alkaisi taas olemaan Önkkiksen satulanvaihtoviikot
käsillä. Viimeinen kuukausi ollaan nimitäin rallatettu menemään pelkän
ratsastushuovan kanssa. Tekee muuten pitemmän päälle melkoista hallaa
istunnalle, mutta toisaalta niin tekee myös mustelmat istuinluiden kohdalla.
Tasapaino sitä vastoin sen kuin paranoo: minitamma kun ottaa 40 km/h laukasta kahden
metrin loikan sivuun (hevosen kimppuun hyökkäävä halkopino polun varrella) ja
jatkaa siitä taas suoraan ratsastaja vieläkin selässään, niin väkisinkin on
voittajaolo vähän aikaa.
 |
| Önskä johtaa joukkojaan Kajaanissa (kuva Ulla Leinonen) |
Önön ja minun kesään on onneksi mahtunut vähän jotain muutakin
kuin pelkkiä töitä. Heinäkuussa pidettiin jopa ihan ”lomaviikonloppu” ja ensin
lauantaina käytiin näyttäytymässä koko perheen Kainuu Hirnuu-hevostapahtumassa
Kajaanin raviradalla.
 |
| "Väännä jo se nuttura ni päästään hommiin.." (Kainuu Hirnuu, kuva Ulla Leinonen) |
 |
| Ei oo tölttiä tämä kyllä. (Tipas, kuva Ulla Leinonen) |
Tapahtuman järjestivät Kainuun Hevosjalostusliitto ry,
Kainuun Ravirata Oy sekä Kajaanin Ratsastusseura ja päivän aikana oli
monenlaista hevosnäytöstä yleisölle ihmeteltävänä. Tapahtumassa viimeisenä
Kooveen porukka esitteli issikoitten askellajeja kauniissa auringonpaisteessa. Önpän vastuulla ei luojan kiitos ollut töltin esittely vaan liitopassin, ja
kuin ihmeen kaupalla saatiinkin sitä pieni pätkä töräytettyä yleisön edessä.
Sunnuntaina sitten jatkettiin passin parissa, nimittäin passitahtisen töltin,
kun Sotkamon Tipaksella pidettiin Vuokatin Ratsastajat ry:n järjestämänä askellajikilpailuharjoitus,
jossa osallistuttiin luokkaan – tadaa! – no se pahamaineinen T8. (Verkassa
otettiin ihan tarkoituksella kyllä passiakin, koska ei voitu vastustaa mahtavan
kokoista kenttää edessämme.. :-D ) Pisteistä ei sen enempää, mutta ihania
tapahtumia olivat molemmat ja mukavahan se taas oli matkustaa kotiympyröistä maailmalle.
Syksyllä olisi vuorossa vielä muutamat kisat – sitä en
tosin vielä ole päättänyt mennäänkö Möttösen kanssa ihan jotain luokkiakin vai
lähteekö tammuli vain toisen ratsuni Lolun seuraneidiksi kannustusjoukkoihin. Ja
tunneillekin pitäisi päästä, joten katsotaan saadaanko jonkunlaista
valkkurinkiä taas tulevallekin kaudelle aikaiseksi. Joka tapauksessa kentälle
tästä on pikkuhiljaa koppeuduttava, satulan kanssa tai ilman.
Viimeisiä kesän lämpimiä ehkä viedään jo, mutta ei se mitään,
kyllä syksy ja kirpakat ratsastuskelit on sitä ihmisen ja issikan parasta
aikaa! Ei tule paarmoja ikävä. Ja tässä parin päivän sisään ollaankin jännän äärellä Önskän
tulevaisuuden suhteen – pysykää kanavalla, sillä ihan pian palaan asiaan,
toivottavasti erittäin hyvien uutisten merkeissä! ;-)
