 |
| Neiti Kesäheinä. (kuva Ulla Leinonen) |
Tästä
ei ole aiemmin ollutkaan blogissa puhetta, mutta olen nyt noin vuoden päivät
haaveillut omasta varsasta (uskoisin että niin Önökin, joka on jo aiemmin
elämässään kolme varsaa tähän maailmaan saattanut). Varovainen
alkuperäissuunnitelma oli etsiä Önskälle sulhanen siten, että astutushommiin
päästäisiin kesällä 2018. No, ainahan suunnitelmat voi muuttua ja niinpä kävi
nytkin, kun heinäkuussa kuulin Toti från Gategårdenin muuttavan etelästä
Kainuuseen Paltamoon.
 |
| Isäntä ite. |
Totista Önskällä onkin yksi varsa aiemman omistajansa ajalta,
tamma Hetja frá Angadis (s. 2011),
joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. It’s now or never, keuhkosin, ja ei kun
tammaa ultraan ja kiiman ollessa näpeimmillään lähdettiin suit sait
rakkauslomalle Paltamoon! Harmi ettei ensimmäisestä astumisesta ole kunnollisia
kuvia – Önön ilme oli nimittäin orin äänet kuullessaan näkemisen arvoinen
(”Uijui voiko tämä olla tottakaan?!”). En ole koskaan aiemmin ollut hevosen
astutustilanteessa läsnä, joten kokemus oli kieltämättä itsellenikin melkoinen,
Toti kun ei todellakaan ollut mikään hiljainen poika mitä tamman liehittelyyn tulee.
Huuto ja mylvintä oli sanoinkuvaamaton kun tuo uljas musta tanssahteli ekaa
kertaa morsionsa luo: ”Täältä tullaan naenen!” Toti ehti astua Önön kolmeen
kertaan heinäkuun kiimaan, joten kotiin tultiin sitten kuuden päivän jälkeen.
Oli ihanaa kun tätä varten ei tarvinnut olla tammasta erossa tuon kauemmin eikä
stressata sitä pitkillä kuljetusmatkoilla. Se oli ollut yksi empimisen aiheeni
varsasuunnitelmia pähkäillessäni, sillä täälläpäin ei (tähän asti) ole ollut
islanninhevosoriita kovinkaan lähellä. Iso kiitos siis Hóll Tallin Tuulalle kun teki tämän mahdolliseksi. <3
 |
| Ultrat hoitaa Önön oma ell Ammi Kiviharju meillä kotona :-) |
Kuudentoista päivän päästä viimeisestä
astumisesta oli taas aika ultrata tamma. Myönnän että ei oikein meinannut uni tulla
silmään edellisenä yönä, ja sitten kun tuli, olivat unet kyllä melkoista dadaa. Suru oli kuitenkin suuri kun ultrakuvassa näkyikin vain ajankohtaan nähden
liian pieni pylpyrä, joka neljän päivän päästä uusintaultrassa ei vieläkään
ollut kasvanut. Kyseessä oli siis vain kysta ja tamma oli hyvää vauhtia tulossa
uuteen kiimaan. Pala kurkussa nieleskelin pettymykseni ja otin uudelleen
yhteyttä Tuulaan.. Vielä ehditään onneksi
Önskä käyttää upean sulhonsa luona kertaalleen tälle kesää ja lähtö miehelään
on edessä ihan muutaman päivän päästä.
Nyt kaikki sormet, varpaat ja kaviot
ristiin että tällä kertaa tärppäisi.. Periksi ei anneta,
vauvantekohommissakaan. J
