Update: poni ei
ole laihtunut. Eipä siitä sitten sen enempää tällä kertaa. Paitsi että näin
viime yönä ihanaa unta, jossa eläinlääkäri ilmoitti laihtumisen hoituvan
jollain pistoksella – että näin epätoivoisia tässä aletaan olla. Kertoilenpa ensi
viikolla mitä Brumptonin Sirpa tamman kunnosta tuumaa jahka valkkupäivässä
Puolangalla käyty.. En halua vielä edes ajatella asiaa. :-D
Viime aikoina
on tehty kaikkea erityisen kivaa, toki leipäduuniakin. Syyskuun puolivälissä
kävi taas Outi meille pitämässä tunteja, nostateltiin lapoja ja puhdisteltiin
tölttiä pienellä kahdeksikolla avotaivutuksen kautta. Omin päin treenatessa ollaan
keskitytty lähinnä ravin parantamiseen sekä käyntityöskentelyyn väistöissä.
Lisäksi otin maastakäsittelyn (venytyksiä, notkistelua etusten ja takasten
ristiinvientien kautta) ohjelmistoon kun Heikkisen Leena-Marin tunnilla viikko
sitten palauteltiin ne mieleen. Kiitos Lellulle kun muistutti maastakäsittelyn
tärkeydestä! Minulla on tupannut olemaan vähän liiankin kiire sinne satulaan
viime aikoina – ei ole montaa asiaa yhtä kivaa tässä maailmassa kuin Önskällä
ratsastaminen, niin välillä unohtuu mitä kaikkea muutakin sitä olisi syytä
tehdä..!
 |
| Hommia kahdeksikolla |
Koulukisoissakin
käytiin vastikään, ekaa kertaa meidän yhteiselämän aikana. Vuokatissa
ProDressage ry:n 1-tason koulukisoissa ilmoittauduttiin luokkaan Helppo D:3
2013, johon ei valitettavasti tullut muita osallistujia, joten mentiin se
kilpailun ulkopuolella ihan vain kokemuksen ja arvostelun vuoksi. Kyseessä on
helppo ravi-käynti-ohjelma, joka sisältää myös muutaman pysähdyksen,
peruutuksen ja keskiravia.
 |
| Hetkellinen ohjastuntuma ikuistettuna. |
 |
| No oltiin me ainakin söpöjä!! |
 |
| Kannukset. Oikeesti. |
Helppo on tosin suhteellinen käsite, jos on niin
hullu että haluaa suorittaa ohjelman vahvasti viisikäyntisellä
islanninhevosella. Niinpä paineltiinkin suurin osa radasta sujuvassa
possupassissa, sillä hyvin sujuneesta verkasta huolimatta poni vähän jännittyi
radalla, vaikka kuski pysyikin (hämmästyttävän) rentona koko ajan. Ohjelma
kuitenkin meni läpi prosentein 55,526. Mikä on aivan käsittämätön työvoitto
siihen nähden, että odotin koko radan ajan tuomarin viheltävän meidät ulos.
 |
| "Mua jännittäääääää..." |
Tuota pientä jännitystä (sekä omituista örisevää hirnahdusta..) aitojen sisäpuolella lukuun
ottamatta Önskä käyttäytyi koko reissun ajan mallikelpoisesti, joten siinäkin
mielessä tavoitteet saavutettu: saatiin lisää kokemusta reissaamisesta ja
koppiinkin mennään jo kertaheitolla suoraan kävellen.
Vuokatin
reissun jälkeisenä maanantaina Önö nautti hieronnasta ja nikamakäsittelystä silmät
ja turpa lurpallaan. Nyt ollaan siis vähän rauhallisemmalla liikunnalla oltu
pari päivää, kävelytystä ja kevyitä asiakasreissuja. Asiakashommissa mentiin
pari viikkoa sitten se viimeinen (?) iso harppaus eteenpäin, kun tienylitys alkoi
hoitua mennen tullen satulasta käsin, ei siis enää taluttaen. Meidän pitää metsäreiteille
mennessä ylittää aina Kuhmontie ja tuo osa vaelluksesta on vielä hirvittänyt miniliiniä
aika paljon tähän asti. Vaaralliseksi asian on tehnyt se, että tammalla on
ollut kauhea kiire rynnätä tien yli (sekin on tullut mieleen että ehkä se on
joskus opetettu siihen, jossain, että tien yli mennään _erittäin_ reippaasti??).
Nyt on kuitenkin saatu sekin homma kuntoon ja vaikka paikallaan seisoskelu ei
olekaan se sykähdyttävin asia Möttösen mielestä niin nyt se onnistuu ja ylitys
hoituu turvallisesti ja sekoilematta. Että vaikkei tässä kouluratojen
kuningattaria koskaan ehkä olla, niin on mulla ainakin mahtava vetohevonen. <3
Palaillaas ensi viikolla, tölttirikasta syksyn jatkoa kaikille!
 |
| Ei pöllömmät työskentelyolosuhteet! |
