Kaiken painonhallinta- ja tölttiahdistuksen
keskellä on välillä hyvä palata asian ytimeen eli hauskanpitoon – sen takiahan
me lopulta hevosten kanssa puuhataan, eikös juu? Tai ainakin jos näin ei ole
niin on ehkä hyvä syventyä hetkeksi miettimään että miksi sitten. Viime vuoden
kesäharjoittelijamme Hanna kävi meitä taas moikkaamassa tallilla eilen ja otti
Önskän leikkimään kentälle, kuten on aiemminkin tehnyt. En usko että kellään
muulla tallin hevosista siihen intressit pitemmän päälle riittäisivätkään –
nehän ovat true-työhevosia, ja niitä kiinnostaa asiakastöitten päälle lähinnä
harrastaa seuraavia aktiviteetteja: syöminen, kaverien kanssa rapsuttelu,
koomainen lepäily. Önön elämä sen sijaan eroaa ratkaisevasti laumakavereidensa
meiningistä: koska sen ei tarvitse miettiä miten kenenkin asiakkaan kanssa
ollaan vaan ratsastaja on aina sama, niin uteliaisuutta ja loputonta
mielenkiintoa riittää kaikenlaiseen epäolennaiseenkin puuhailuun. Niinpä
mentiin kentälle hiukan tihkusateisena iltapäivänä tavoitteena katsoa,
muistaako tamma vielä pressun yli kävelyt ja eurolavan päälle kiipeilyt joita
on joskus lähes vuosi sitten viimeksi tehty. No, muisti se. Mutta me Hannan
kanssa ei muistettu, että kannattaisi oikeasti jättää ne palkinnot (leipäpalat)
pois taskusta ja katsoa että tekeekö se mitään ilman niitä. Nythän Möttönen
siis seuraili Hannaa ympäri kenttää, eurolavan päälle, sekä huikean 20 cm
korkean esteen yli kaula pitkällään ainoana motivaattorinaan mahdollinen
suupieleen tuikattu leivänmuru.
 |
| Hanna: "Tsiigatkaa, tää tottelee!" |
 |
| Önö: "Anteeksi mut missä leipä?" |
Uutena
tehtävänä kentälle tuotu autonrengas ei sen sijaan oikein idealtaan avautunut –
tai siis Önppä fiksuna tyttönä päätteli että leipä mitä todennäköisimmin tulee
nopeiten kun kiertää nopeasti väistäen renkaan ympäri Hannan viereen. Ei
tullut, siispä pettynyt tamma kurtisteli kulmiaan tälle typerälle tehtävälle. Ei kiusattu sitten enempää, tehtiin helpot
hommat vielä kerran ja kaikilla hyvä mieli. J Niin, ja
estehevosta siitä ei kyllä ihan vielä saa: siitä huolimatta että talvella 2015 Önkkä
on todistetusti hypännyt irtona about metrin korkuisen aidan yli (tarhasta
laumaan jossa se ei silloin vielä elellyt..) niin ihmisen läsnä ollessa samaa
pomppua ei ole havaittavissa (ks. video). No, ei tässä esteradoille olla
tähtäämässäkään. Eikä minnekään muuallekaan ainakaan ennen kuin ponkin olemus
alkaa mahdollistaa jalkojen mahan alle viennin. Leikkituokion päätteeksi tein
itse poniliinin kanssa ihan perinteisiä juttuja kentällä, seuraamista ja
pysähtymisiä, ja onhan se nyt sydäntä lämmittävää kuinka tarkkaan se seuraa
kaikkea mitä teen ja keskittyy minuun.. Elämäni hevonen. (Piru miten hyvin se
muuten myös tekee väistöjä silloin kun en ole satulassa).
Mahan jalkojen alle viennistä eli siis painosta puheen ollen, sain opiskeluaikaiselta
kaveriltani vinkin Better Choicen yrttituotteista. Niitäpä sitten yösydännä
tutkimaan ja sieltähän löytyi jälleenmyyjistä serkkunikin Lehtoharjun tilalta, johon oitis
yhteyttä. Nyt on sitten tilauksessa detox-kuuria tammuskalle, jospa saataisiin
loputonta talviuntaan nukkuva aineenvaihdunta näillä käyntiin. Luvassa siis neuroottista
postilaatikolla ravaamista, toivottavasti saadaan tuotteet pian ja päästään
kokeilemaan! Olen yleensä hyvin nihkeä tekemään mitään kokeiluja hevosten ruokavalioon,
mutta tähän suuntaan (=yksinkertaistetaan entisestään) se on minulle helpompaa,
joten mikä ettei! Ja jos tämä tekee minusta kukkiksen niin so be it –
mieluummin olen kukkis jolla on lihava islanninhevonen, kuin lihavan
islanninhevosen omistaja joka ei ole yrittänyt kaikkeaan saada hevosensa
läskejä liikkeelle. Tässä on kuitenkin perinteisellä metodilla (liikunnan
lisäys ja ruokinnan vähentäminen) yritetty mennä jo aika kauan. Laitellaan
tänne informatsioonia projektin etenemisestä jahka sörsselssönit saapuvat
Sotkamoon ja aloittavat kulkeutumisensa Önskän elimistöön. Hyvää viikonloppua
ja muistakaa ratsastaa – ja se possupassikin aina ilon kautta! :-D
 |
| (Voiaaks mennä maastoon?) |
